Juhannuskuvia

Tarkkailujoukot asemissaan

Hyvää juhannusta!

Voiko Pöytyältä onni löytyä?

Takavuosina Pöytyän kuntaa mainostettiin sloganilla "Pöytyältä voi onni löytyä".  Jokin kumma sai myös minut kokeilemaan, että löytyisikö myös meille sieltä onnea, vaikka koko ajan ilmoittautumisesta lähtien olin sitä mieltä, että reissu tulisi olemaan turha. Tulos Aavalle olisi todennäköisesti eh,  eriin olisin jo erittäin tyytyväinen, sa:sta en uskaltanut edes haaveilla saatika jostain muusta. Vielä edellisenä päivänä oli ajatuksena, että onks pakko. Mutta kun näyttely oli lähellä ja maksettukin oli, joten pakkohan se oli..

Näyttelyyn oli ilmoitettu kokonaiset 13 shelttiä. Varmaankin agilityn sm-kisat ja tiukaksi tiedetty tuomari verottivat osallistujamäärää. Laskeskelin etukäteen, että avo nartuissa on varmaankin puolet koirista, joten aika yllätys oli, että Aava oli ainoa osallistuja luokassansa. Mutta sehän ei takaa vielä yhtään mitään... Aavan arvostelun aikana ja tuomarin sanelua kuunnellessa ajattelin, että nyt voisi eri olla mahdollinen ja sehän sieltä tulikin plus luonnollisesti luokkavoitto ja suureksi iloksi myös sa. Lopullisesti pasmat menivät sekaisin ja ilon kyyneleet nousivat silmiini, kun Aavan serti varmistui ennen PN-kehää. Olin niin onnellinen sekä tietysti meidän mutta etenkin kasvattaja Katin puolesta.

Paras narttu -kehässä Aava sijoittui kolmanneksi kuvankauniiden Hellän ja Nekun jälkeen. Onnittelut molemmille kaunottarille omistajineen!

Pöytyä KR 15.6.2014 tuomari Soile Bister:
Erinomainen koko, riittävä luustoinen, feminiininen. Kaunis ylälinja, hyvät mittasuhteet. Hyvä kallo. Kuono voisi olla pyöristyneempi. Korvat ok. Hieman lyhyt rintakehä. Raajat ok. Ei tänään parhaassa karvassaan. Liikkuu hyvin. Hyvä luonne.
AVO ERI1 SA PN3 SERT

Summa summarum ja vastaus otsikon kysymykseen: Pöytyältä voi todellakin onni löytyä. Nyt se on todettu itsekin.

Aava aksaa

Agilityn alkeiskurssin viimeisellä kurssikerralla täytyi napata muutama kuva Aava-aksasta. Kuvista välittyy hyvin se silmien loiste ja nautinto, jonka laji Aavassa aiheuttaa. Syksyllä jatkamme alkeisjatkokurssilla.

Kevään ja alkukesän näyttelyitä

Tara debytoi näyttelykehissä Lahden kansainvälisessä koiranäyttelyssä huhtikuun lopulla. Tuomarina oli shelttikasvattaja Carin Åkesson, joten debyytti jännitti entistäkin enemmän. Tara esiintyi reippaasti ja välillä meinasi pistää juoksussa ranttaliksi, mutta ylipäätään voin olla ylpeä sen käytöksestä ensimmäisessä näyttelyssään. Tuloksena oli EH Taran kehittymättömyyden vuoksi. Kilpailuluokassa meidät osoitettiin neljänneksi, mutta valitettavasti arvostelulomakkeeseen oli tullut virhe, joten virallisesti ei sijoitusta tässä näyttelyssä. Kaikista eniten kuitenkin mieltäni lämmitti tuomarin sanat: kaunis tyttö, joka tarvitsee vielä aikaa ja massaa.

Viikkoa myöhemmin oli vuorossa Harjavallan näyttely, johon molemmat tytöt pääsivät osallistumaan. Lisäjännitystä näyttelyyn toi se, että sinne oli tulossa tekemään kehädebyyttiään myös Hyrrä, jota emme olleet nähneet vähään aikaan. Mutta hienosti siskokset menivät kehässä, vaikka kova halu oli koko ajan toistensa luo. Taran tulos oli ERI 3 ja Hyrrä heti perään ERI 4. Aavan tulos lähes kolmenkymmenen nartun AVO-luokassa ERI. Tuomarina tässä näyttelyssä oli Suncica Lazic Serbiasta.

Aava ja tyttäret Tara ja Hyrrä Harjavallassa 2014

Taran kolmas näyttely oli helteisenä toukokuisena sunnuntaina Raumalla, jossa tuomaroi Svante Frisk Ruotsista. Tulos EH 3 ja tuomarin sanat Tarasta: "hienot raamit, mutta anna sille lisää ruokaa." Annanhan minä, mutta minkäs teet,  kun se ei tartu. Mutta tuomarista jäi positiivinen kuva ja arvio Tarasta oli ihan oikea, joten ehkä menemme tälle tuomarille vielä myöhemmin Taran aikuistuttua.

Salon näyttelyssä irlantilaisellta Bryan Hegartylta Tara sai jälleen EH:n lähinnä kehittymättömyyden vuoksi ja oli luokkansa neljäs. Aava puolestaan ERI:n ja oli luokkansa kolmas. Tämä oli toistaiseksi Taran viimeinen näyttely ja nyt neiti saa jäädä aikuistumaan. Ehditään me niihin näyttelykehiin myöhemminkin.

Aava oli ilmoitettu myös Turun ryhmänäyttelyyn ja tulos sieltä ERI 4. Tuomarina täälä oli Gabriela Ridarcikova.

Aavan ensimmäiset tokokisat

Me ollaan Aavan kanssa harrasteltu koko sen pieni ikä enemmän tai vähemmän tokoilua, viime vuosina vähemmän. Nyt keväällä jokin kärpänen pääsi ilmeisesti puraisemaan ja päätin, että tänä vuonna me mennään kokeisiin. Löysinkin koekalenterista sopivan kokeen jo muutaman viikon päähän ja totesin, että rohkea rokan syö ja eikun ilmoa menemään. Pääsimme varasijalle kaksi ja noin viikko ennen koetta sain kuulla, että meillä on koepaikka. Hui!!

Olin kertonut kisasta ainoastaan parille ihmiselle ihan sen vuoksi, ettei kukaan ala odottamaan meiltä liikaa ja etten itse luo itselleni tuon vuoksi lisää paineita. Harjoittelu meillä oli ennen kisoja loppujen lopuksi hyvin vähäistä; kaksi kertaa tutun kaverin kanssa ja yhdet möllitokot, muuten oltiin harjoiteltu ihan itsekseen.

Mutta näin siis meni itse kisa

Kaarina 29.5.2015 tuomari Ilkka Sten

Luoksepäästävyys 9
Aava nousi seisomaan eikä pitänyt tuomarin lähestymisestä. Jälkiviisautta, mutta tätä olisi sittenkin pitänyt harjoitella.

Paikallamakuu 9
Ylösnouseminen vaati yhden ylimääräisen käskyn.

Seuraaminen kytkettynä 8,5
Seuraaminen taluttimetta 7
Kummatkaan seuraamiset eivät olleet mitään mallisuoristuksia. Aavalla ei pysynyt vire, kun ei saanut palkkaa kesken seuraamisen. Talutttimetta seuraamisessa oli myös yksi perusasentovirhe. Positiivista oli se, että ohjaaja kuulemma oli kehittynyt, vaikkakin esitteli tuomarille sellaisen täyskäännöksen, jota tämä ei kuulemma ollut koskaan aikaisemmin nähnyt.

Maahanmeno 7
Sekä maahanmeno että ylösnousu vaativat ylimääräiset käskyt.

Luoksetulo 10
Se oli täydellinen, mutta se onkin ollut meidän bravuuri.

Seisominen 7
Sekä pysähtyminen että istuminen vaativat ylimääräiset käskyt.

Hyppy 9
Hidas perusasento.

Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä siis 166 pistettä ja ykköstulos.  Nyt on iso kynnys ylitetty ja ongelmakohdat tiedossa. Suurin ongelma on se, miten saada Aavan vire pysymään korkealla myös kisoissa. Tai ehkä tätä suurempi ongelma on se, että kuinka ohjaajan saisi olemaan jännittämättä, koska sillä on myös selvä negatiivinen vaikutus Aavaankin. Enemmän siis treeniä ja etenkin treeniä häiriön alaisena sekä ryhmätreenenjä. Uusiakin jutuja alamme opetella, jos vaikka otamme tähtäimeksi AVO-luokan vuonna 2015.

Onnea 1-vuotiaat!

Vuosi on vierähtänyt ja rakas esikoispentueeni täyttää kokonaisen vuoden. Paljon onnea Tara, Hyrrä ja Topi!